10.3.1987

Kanne Paraisten kihlakunnanoikeudessa

Asunto Oy Finbynrivi on Paraisten kaupungille tiedoksi toimittamansa haasteen nojalla lausunut, että Paraisten kaupungin järjestysoikeus oli 3.6.1976 myöntänyt urakoitsija A:lle rakennusluvan Paraisten kaupungin Parsbyn kaupunginosan korttelin 17 tontille n:o 3 rakennettavaa seitsemän asunnon rivitaloa varten. Rakennuslupahakemukseen oli rakennuslupa-asiakirjan mukaan liitetty kolme sarjaa rakennuspiirustuksia eli asemapiirros ja kaksi rakennuspiirustusta, mutta ei rakennuksen tarkempia rakennepiirustuksia eikä esimerkiksi rakennuspaikan pohjatutkimusta. Myönnettyyn rakennuslupaan liittyi ehto, jonka mukaan "rakennustyössä on noudatettava sitä koskevia voimassaolevia säännöksiä". Sanottujen määräysten nojalla A oli toimittanut Paraisten kaupungin silloiselle rakennustarkastajalle B:lle rakennuspaikkaa koskevan pohjatutkimuksen ja rakennuksen rakennepiirustukset, jotka B oli hyväksynyt vaatimatta niihin lisäselvityksiä tai muutoksia.

Kun B:llä hyväksyessään rakennepiirustukset oli ollut hallussaan rakennuslupahakemukseen liitetyt rakennepiirustukset ja pohjatutkimus ja kun hän oli valvonut alueen aikaisempaakin rakentamista, hän oli ollut tietoinen rakennuspaikan maaperä- ja muista perustamisolosuhteista. Näin ollen hän oli voinut tarkastaa, että rakennepiirustukset esimerkiksi rakennuksen perustuksen osalta olisivat olleet sellaiset, että rakennuksen perustus olisi ollut riittävän kestävä. Rakennuslupaan liittyneen sanotun määräyksen mukaisesti rakennuksella oli rakentamisaikana suoritettu säädetyt katselmukset, jotka B oli toimittanut. Niissä B:llä oli ollut mahdollisuus varmistaa, että rakennusta oli rakennettu rakennus- ja rakennepiirustusten sekä hyvän rakennustavan mukaisesti.

Yhtiön rakennuksen rakennesuunnittelu oli perustusten osalta ollut siten virheellinen, että siinä ei ollut riittävästi otettu huomioon rakennuspaikan maaperä- ja muita perustamisolosuhteita seurauksin, että rakennuksen maavaraiset lattiat olivat painuneet. Ne oli lopulta jouduttu purkamaan ja valamaan uudelleen sitten, kun ensin talon alle oli lyöty huoneistojen sisältä paalut tukemaan uudelleen rakennettavia kaikkien seitsemän huoneiston lattioita. Maavaraisten lattioiden painuminen oli siten aiheuttanut rakennukselle vaurioita ja vahinkoa, joiden korjaaminen oli tullut maksamaan 406.658 markkaa 95 penniä. Rakennuksen ulkoraput olivat myös painuneet samasta syystä kuin maavaraiset lattiatkin ja niiden korjaus tuli arvion mukaan maksamaan 2.000 markkaa.

Rakennuksen rakentamisaikana voimassa olleen rakennusasetuksen 63 §:n nojalla Paraisten kaupungin järjestysoikeuden olisi tullut tarkoin seurata rakentamista ja tältä osin esimerkiksi valvoa, että vahvistettuja piirustuksia ja määräyksiä noudatetaan, tarkoituksenmukaisia rakennusaineita ja työtapoja käytetään ja kaikkea sellaista vältetään, mikä muutoin saattaa aiheuttaa vaaraa rakennuksen kestävyydelle. Sanotun asetuksen 65 §:n 4 momentin nojalla annetun rakennusjärjestyksen mukaan kaupungin rakennustarkastaja oli ollut velvollinen huolehtimaan kerrotusta rakennustöiden valvonnasta.

Paraisten kaupunki oli vastuussa niistä vahingoista, jotka olivat aiheutuneet yhtiölle kaupungin rakennustarkastajan laiminlyöntien johdosta. Rakennustarkastaja B oli laiminlyönyt valvoa, että rakennuksen rakennepiirustukset perustusten osalta olisivat olleet olosuhteet huomioon ottaen virheettömät eli sellaiset, että rakennuksen lattiat eivät olisi päässeet painumaan, ja että rakennus muutoinkin olisi rakennettu hyvän rakennustavan mukaisesti. Tämän vuoksi yhtiö on vaatinut, että kaupunki velvoitettaisiin suorittamaan sille korvaukseksi vaurioituneesta ja vahingoittuneesta rakennuksesta 408.658 markkaa 95 penniä 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 16.11.1983 lukien.

Vastaus

A ei tapahtuneesta päätellen ollut omannut niitä valmiuksia, joita urakoitsijalta oli edellytettävä. Vastaavana työnjohtajana toiminut insinööri oli oman kertomuksensa mukaan käynyt perustustöiden aikana työmaalla vähintään kaksi kertaa viikossa, mitä ei voida pitää riittävänä. Työn suunnittelu ja suoritustapa olivat jääneet urakoitsijan asiaksi ja vastuusuhteet urakoitsijapuolella oli urakoitsijan itse ratkaistava. Työtapaa koskevat asiat oli urakoitsijan hoidettava ja niistä vastattava. Rakennusvalvontaviranomainen ei voi jatkuvasti olla urakoitsijan ja hänen apulaistensa töitä valvomassa. Rakennusvalvonnan tehtävien rajaamiseksi on tunnettava vastaavan työnjohtajan tehtävät.

Tarpeelliset katselmukset oli suoritettu aikavälillä 10.6.1976-24.2.1977 eri henkilöiden toimesta. B ei ollut rakennustarkastajana hyväksynyt kanteessa mainittuja piirustuksia, vaan ainoastaan ne tarkastanut. Maapohjatutkimuksen suorittaja ja rakennesuunnittelija olivat molemmat urakoitsija A:n tilaamia.

Vahingot olivat tässä tapauksessa johtuneet huonosta työn suorituksesta. Rakennusvalvontaviranomaisilla ei ollut ollut aihetta töiden keskeyttämiseen ja muutosten vaatimiseen esitettyjen pohjatutkimustulosten ja rakennepiirustusten johdosta.

Kanteen perusteena mainitusta rakennustarkastuksen velvollisuudesta valvoa, että kaikkea sellaista vältetään mikä saattaa aiheuttaa vaaraa rakennuksen kestävyydelle, oli todettava, ett käytännössä vastuu oli mahdoton näin laajana kannettavaksi ja että oli otettava huomioon hankkeeseen ryhtyvän oma toiminta, käytetyn suunnittelijan merkitys, rakennustyötä varten hyväksytyn työnjohtajan osuus ja muut rakentamisen yhteydessä käytetyt asiantuntijat. Rakennuksen konstruktiopiirustukset laatinut henkilö oli koulutukseltaan diplomi-insinööri ja pitkälle erikoistunut alansa ammattilainen. Alemman koulutuksen omanneella B:llä ei ollut ilman korvausvelvollisuuden uhkaa mahdollisuutta tarkistuttaa tuon henkilön suunnitelmia.

Näillä perusteilla Paraisten kaupunki on vaatinut, että kanne hylättäisiin.

Kihlakunnanoikeuden päätös 7.3.1984

Kihlakunnanoikeus on, kuultuaan myös B:tä, katsonut selvitetyksi, että

- Paraisten kaupungin järjestysoikeus oli 3.6.1976 myöntänyt A:lle rakennusluvan rakentaa yhtiön lukuun Paraisten kaupungin Parsbyn kaupunginosan korttelin 17 tontille n:o 3 rivitalorakennuksen,

- Paraisten kaupungin rakennuslautakunnan alaisena toiminut kaupungin rakennustarkastaja B oli viimeistään 4.8.1976 mennessä, jolloin kaupungin mittausosaston mittaaja oli suorittanut perustuskatselmuksen, tarkastanut A:n hänelle esittämät rakennepiirustukset ja pohjatutkimuslausunnon hänen ensin kehotettua A:ta hankkimaan sellaiset joltakin insinööritoimistolta.

- eräs insinööritoimisto oli 25.5.1976 päivätyssä rivitalon pohjatutkimuslausunnossa todennut, että rakennuspaikalle oli tunnusomaista voimakas kallioperän jyrkkäpiirteisyys sekä hyvin pehmeä savikerrostuma, jonka paksuus vaihteli suuresti,

- yhtiön työmaalla oli 24.2.1977 suoritettu loppukatselmus ja rivitalo oli valmistunut kevään 1977 kuluessa,

- rakennustöiden päätyttyä oli havaittu yhtiön omistaman rivitalorakennuksen huoneistojen maavaraisten lattioiden painumista ja syyskuun 1982 ja helmikuun 1983 välisenä aikana talon lattiat oli purettu ja tilalle rakennettu uudet lattiat sen jälkeen kun lattioita tukemaan ensin oli lyöty moreeniin saakka ulottuvat tukipaalut ja

- sama kihlakunnanoikeus oli 10.2.1984 julistamallaan päätöksellä, koska rivitalossa todetut virheet ja puutteet oli korjattu siten, että rakennuksen asuinhuoneistojen alapohjat oli rakennettu kokonaisuudessaan uudestaan, eikä ollut käynyt ilmi, että korjaustyöt olisivat joltakin osin olleet aiheettomia tai tarpeettomia, sekä koska A urakoitsijana oli ensisijaisesti vastuussa yhtiölle talossa ilmenneistä vioista ja puutteista ja ollut velvollinen pitämään huolta siitä, että hänen suunnittelutyössään käyttämiensä apulaisten pohjatutkimustyö ja alapohjan rakennesuunnittelutyö oli voitu yhteensovittaa niin, että talo oli voitu rakentaa hyvän rakennustavan mukaisesti, ja muilla päätöksessä lähemmin mainituilla perusteilla velvoittanut A:n suorittamaan yhtiölle rivitalon korjauskustannuksia vastaavana vahingonkorvauksena 408.658 markkaa 95 penniä korkoineen ja oikeudenkäyntikuluineen.

Edelleen kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että

- mainitussa 11.6.1976 päivätyssä pohjarakennepiirustuksessa "alapohjan laudoituspiirustus + paaluanturat" oli merkitty talon maavaraisten lattioiden alle routimaton soratäyttö,

- edellä kaupungin vastauksessa mainittu insinööri oli aikanaan ilmoitettu järjestysoikeudelle työmaan vastaavaksi työnjohtajaksi rakennusasetuksen 68 §:n 1 momentin edellyttämässä tarkoituksessa,

- A:n mukaan rakennuksen paalutustöitä tehtäessä oli ensin tullut vastaan ruokamultakerroksen alta noin 2,5 metriä tiukempaa savea, mutta rakennuksen ulkoseinien ja huoneistojen väliseinien alle lyödyt paalut olivat tämän jälkeen pudonneet noin 5-6 metrin matkan, minkä jälkeen vasta oli tullut tiukempaa maata,

- perustuksien sisäpuolelle oli täytemaaksi ajettu soraa ja sen joukossa myöskin isohkoja kiviä eikä täytemaata ollut kerroksittain tiivistetty eikä tässä yhteydessä ollut käytetty vettä ja täytemaan eli soran paksuus vaihteli noin 0,5-1,5 metriin johtuen siitä, että talo oli piirustusten osoittamin tavoin rakennettu rinteeseen,

- kysymyksessä olevalle alueelle oli rakennettu kaikkiaan noin 50 omakotirakennusta "kivestä" ja viisi muuta rivitaloa eikä jutussa ollut ilmennyt, että näissä muissa taloissa olisi esiintynyt perusmaan painumista ja siitä johtuvia vaurioita, ja

- sanotun 11.6.1976 päivätyn piirustuksen mukaiset maavaraiset lattialaatat eivät olleet kantavia rakenteita.

B oli jutussa kuultuna muun muassa lausunut, että samassa korttelissa oli kaksi muuta rivitaloa ja että talojen väliset etäisyydet olivat 50 metriä jutussa kysymyksessä olevan talon ollessa keskimmäinen ja että nämä kaksi taloa olivat paalutettuja ja toisessa niistä oli itsekantajat lattiarakenteet. Tien vastakkaisella puolella olevassa korttelissa oli kolme rivitaloa, jotka kaikki olivat paalutettuja ja joissa kaikissa oli itsekantajat lattiarakenteet. B oli selvittänyt lisäksi tällä alueella olevan paikkakunnalla "plinuksi" kutsutun savikerrostuman maanpinnan pintakerroksen alla.

Eräs jutussa todistajana kuultu diplomi-insinööri oli olettanut, että maavaraisten lattialaattojen laskemisen yhteydessä perustuksen sisäpuolella oleva sora oli ollut suhteellisen tiiviissä tilassa ja arvioinut täytemaan osuuden kokonaispainumista olevan 10 prosentin luokkaa. Hän oli myös todennut, että maavaraisten lattioiden alla täytemaana oli käytetty soraa, joka oli ollut tiiviissä tilassa ja jonka kerrospaksuus oli hänen tutkimissaan kohdissa ollut 1 ja 1,6 metriä. Painumien syynä hän oli pitänyt sorakerroksen, jonka paksuus hänen mukaansa oli vaihdellut 0,5-1,5 metriin, maapohjalle aiheuttamaa lisäkuormitusta. Lattian oman painon ja hyötykuorman vaikutus painumiin oli ollut hänen mielestään vähäinen samoin kuin täytekerroksen painuminen todennäköisesti vähäistä. Soratäytteen lisäkuorma oli aiheuttanut lattian alla olevan saven hitaan kokoonpuristumisen veden puristuessa pois savesta. Todistajan mukaan kokonaispainumat tässä tapauksessa olivat kuormituksista riippuen 7-38 senttimetriä. Kihlakunnanoikeus on katsonut, ettei jutussa ollut ilmennyt seikkoja, jotka puhuisivat tätä käsitystä vastaan.

B oli ilmoittanut itse tarkastaneensa pohjatutkimuslausunnon ja rakennepiirustukset ja tulleensa tarkastuksen jälkeen siihen, ettei ollut ilmennyt aihetta tehdä muutoksia näihin asiakirjoihin.

Kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että B olisi syyllistynyt laiminlyöntiin, kun hän ei ollut esitettyjen lausuntojen ja piirustusten johdosta kiinnittänyt A:n huomiota mahdollisuuteen perustaa huoneistojen lattiat maavaraisina, tai että hän taikka joku muu Paraisten kaupungin virkamies tai toimihenkilö olisi syyllistynyt virheeseen tai laiminlyöntiin. Näin ollen oli myös jäänyt näyttämättä, että rakennustarkastukselle kuuluvan tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei olisi noudatettu. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen toteennäyttämättömänä.

Turun hovioikeuden tuomio 10.5.1985

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhtiö oli saattanut jutun ,on, käsiteltyään tämän jutun yhdessä yhtiön A:ta vastaan ajaman jutun kanssa, nyt kysymyksessä olevilta osin katsonut, että rakennustarkastaja B oli kihlakunnanoikeudessa kertomansa mukaan ollut tietoinen rakennuspaikan maapohjan tyypillisestä pehmeästä savikerrostumasta ja siitä johtuvista vaikeista rakennuksen perustamisolosuhteista, minkä vuoksi hän oli kehottanut A:ta toimittamaan paikalla pohjatutkimuksen ennen rakennepiirustusten tekemistä, jotta tutkimustiedot olisi tällöin voitu ottaa huomioon. Pohjatutkimuslausunnon mukaan rakennuspaikalle oli ollut tunnusomaista voimakas kallioperän jyrkkäpiirteisyys ja hyvin pehmeä savikerrostuma, jonka paksuus vaihteli suuresti. Lausunnossa oli ehdotettu, että rakennus perustettaisiin käyttäen tukipaaluperustusta. Rakennuksen lattioista lausunnossa ei ollut ollut mainintaa. Saatuaan mainitun pohjatutkimuslausunnon ja rakennepiirustukset tarkastettavikseen B oli kihlakunnanoikeuden päätöksessä todetuin tavoin tullut siihen tulokseen, ettei ollut ilmennyt aihetta tehdä muutoksia mainittuihin suunnitelmiin. Rakennuksen lattiat oli rakennettu maavaraisiksi paikalle ajettua 0,5-1,5 metrin paksuista sorakerrosta hyväksi käyttäen. B oli kihlakunnanoikeudessa kertonut, että hänen vaadittua puheena olevassa virassaan erään samaan kortteliin aikaisemmin rakennetun rivitalon, jonka lattiat oli suunniteltu maavaraisiksi, osalta pohjatutkimusta, oli sen perusteella annetussa lausunnossa edellytetty paaluperustusta ja itsekantavia lattiarakenteita. Myös useat muut samalla alueella olevat rivitalot oli B kertoman mukaan rakennettu viimeksi mainitulla tavalla. B:n tiedossa olleet maaperälliset olosuhteet alueella ja siellä aikaisemmin tehdyt käytännön ratkaisut huomioon ottaen hänen olisi tullut kiinnittää huomiota siihen, ettei pohjatutkimuslausunnossa ollut lainkaan mainintaa lattioista ja että paksusta porrastetusta sorakerroksesta maaperälle aiheutuvasta painorasituksesta huolimatta rakennepiirustuksissa oli lattiaratkaisuna maavaraislattia. Rakennuksen perustamistavan ja pohjan kestävyyden tarkastaminen oli seikka, johon rakennusvalvonnassa, sen merkitys koko rakennuksen kestävyydelle huomioon ottaen, oli kiinnitettävä erityistä huomiota, vaikka kysymys ei olisikaan ollut kantavista rakenteista. B ei ollut kuitenkaan kokemuksensa perusteella tiedossa olleiden seikkojen ja vaatimiensa asiakirjojen edellyttämällä tavalla riittävästi kiinnittänyt huomiota lattioiden puutteelliseen suunnitteluun. Hän oli siten laiminlyönyt hänelle rakennustarkastajana kuuluneen velvollisuuden valvoa, että kaikkea sellaista vältetään, mikä saattaa aiheuttaa vaaraa rakennuksen kestävyydelle.

B, joka kysymyksessä olevaa rakennusvalvontaa suorittaessaan oli käyttänyt julkista valtaa, ei siis tällöin tehtävän laatu ja tarkoitus huomioon ottaen ollut noudattanut sille kohtuudella asetettavia vaatimuksia. Näin ollen kaupunki oli vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n nojalla vastuussa lattioiden painumisesta yhtiölle aiheutuneesta vahingosta yhteisvastuullisesti A:n kanssa. Lattioiden painumisesta oli näytetty aiheutuneen vahinkoa vaaditut 408.658 markkaa 95 penniä.

Tämän vuoksi hovioikeus on, kumoten kihlakunnanoikeuden päätöksen, velvoittanut Paraisten kaupungin yhteisvastuullisesti A:n kanssa maksamaan Asunto Oy Finbynriville korvaukseksi lattioiden painumisesta syntyneestä vahingosta 408.658 markkaa 95 penniä 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 16.11.1983 lukien, 5 prosentin osalta yhteisvastuullisesti A:n kanssa. Kaupungin vaatimus saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa hylättiin.

Perustelut

Rakennustarkastaja B on ollut, kuten alemmat oikeudet ovat todenneet, tietoinen siitä, että rakennuspaikan maapohja on saattanut edellyttää rakennuksen perustuksen osalta erityistoimenpiteitä, lähinnä paalutusta. Perustellusti voidaan vaatia, että rakennustarkastaja rakennuslupahakemusta käsiteltäessä kiinnittää rakentajan huomiota tähän vaatimalla pohjatutkimuksen suorittamista sekä sen tulokset huomioon ottavaa perustan rakentamisen suunnittelua rakennepiirustuksineen. Tämän B onkin tehnyt.

Saatuaan pohjatutkimuksen ja perustan rakennepiirustukset tarkastettavikseen B on voinut todeta suunnittelutyön tältä osin suoritetun. Jutussa ei ole väitettykään, etteikö käytetty rakennesuunnittelija olisi ollut rakennuslainsäädännön mukaan pätevänä pidettävä suunnittelija, taikka osoitettu, että rakennustarkastajan olisi tullut kiinnittää erityistä huomiota juuri kyseisen suunnittelijan työhön tai tiettyyn osaan siitä.

B ei ole rakennepiirustusten tarkastamisen yhteydessä tai muutoin antanut lattioiden rakentamista koskevia nimenomaisia ohjeita. Vallinneissa olosuhteissa hänen ei voida katsoa ollenkaan velvollinen antamaan tarkempia rakennustapaohjeita, vaan rakennustyön toteuttaminen on kuulunut rakentajalle ja hänen käyttämilleen suunnittelijoille ja muille valitsemilleen apulaisille.

Lattioiden painuminen on alempien oikeuksien mainitsemin tavoin näytetty osittain johtuneen rakennuksen perustuksen sisäpuolisesta täyttämisestä. Tällaisen yksittäisen työvaiheen seuraaminen ei yleensä kuulu eikä sen tässäkään tapauksessa voida katsoa kuuluneen rakennustarkastajan tehtäviin.

Näillä ja muutoin kihlakunnanoikeuden lausumilla perusteilla sekä ottaen huomioon rakennuslainsäädännön ja Paraisten kaupungin rakennusjärjestyksen mukaan rakennustarkastajalle kuuluvan tehtävän laadun ja tarkoituksen Korkein oikeus katsoo B yhtiön kanteessa tarkoitettua tehtäväänsä suorittaessaan täyttäneen kunnan rakennustarkastajan toiminnalle asettamat vaatimukset. Kaupunki ei siten ole vastuussa yhtiölle aiheutuneesta vahingosta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Yhtiön kanne siis hylätään ja kaupunki vapautetaan korvausvelvollisuudesta. Asian laadun vuoksi kaupungin on itse vastattava oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa ja täällä.